Hyvää vuotta 2017!

Ajattelin aloittaa tämän vuoden puhumalla ihan suoraan, vaikka mä mietinkin pitkään, haluanko jakaa jotain tällaista itsestäni netissä. Mä ajattelin kuitenkin, että haluan kertoa tän teille ihanille ihmisille, jotka jaksatte yhä kysyä Alwayssin perään ja joita yhä kiinnostaa Mion ja Pyryn tarina. Tää juttu on kuitenkin vaikuttanut ja vaikuttaa yhä Alwayssiin ja siihen miksi en ole päässyt sen kirjoittamisessa eteenpäin näiden parin viimeisen vuoden aikana.

En mä välttämättä itsekään oikein aluksi älynnyt, kuinka paljon tää oikein vaikuttaa siihen, että aina, kun avaan uusimman kappaleen Wordissa ja lasken sormet näppäimistölle, en kykene saamaan mitään ulos. Mä laskin sen kaiken sen varaan, että mä oon ollut tosi kiireinen ja mä kirjoitan myös työkseni. Toki noillakin jutuilla on ollut vaikutusta, en epäile yhtään, mutta ne ei ole olleet ainoita syitä miksi Alwayssin kirjoittaminen on takunnut.

Yksi mun läheisimmistä ystävistä katkaisi muhun välit lähes täysin noin kolme vuotta sitten enkä mä yhtään osannut odottaa sitä. Me oltiin tunnettu toisemme lähes koko elämämme ajan ja välillä musta tuntui, että tunsin tän tyypin paremmin kuin itseni. Mä uskon, että jotkut ihmiset on tarkoitettu pysymään meidän elämässä vain tietyn ajanjakson ajan, mutta tästä ihmisestä mä oletin, että se olisi pysynyt mun elämässä aivan sinne loppuun saakka. Mä pystyin kuvittelemaan sen samaan vanhainkotiin mun kanssa, sinne samaiseen paikkaan, jossa mä istuisin keinutuolissa kirjoittamassa Alwayssin viimeistä osaa jollain senioriläppärillä.

Ehkä ymmärrätte miksi Always on jotenkin tullut vähän liian lähelle mua näiden viimeisten vuosien aikana. Mä en halunnut, että Alwayssista tulisi joku väylä purkaa mun omaa katkennutta ystävyyttä ja että siitä tulisi liian henkilökohtainen. Toki jokainen kirjoittaja ammentaa omasta elämästään aiheita, mutta kun toi menetys oli vielä tuore, pelkäsin, etten osaisi suodattaa noita omia kokemuksia oikeassa mittakaavassa tarinaan mukaan, vaan että siitä tulisi enemmän mua kuin Pyryä ja Mioa. En tiedä kuulostaako tää aivan hullulta, sillä kyllähän Mio ja Pyrykin on osa mua, koska olen ne keksinyt, mutta kun olen kirjoittanut niistä jo niin pitkään, ne tuntuvat enemmän omilta, musta irrallisilta henkilöiltä, joiden tekemisistä vain ”raportoin” :D

Nykyään mulla menee jo paremmin. Aika on tehnyt tehtävänsä ja vaikka edelleen mun olo on joskus haikea, mä olen siirtynyt eteenpäin. Mä pystyn jo käyttämään tuota tapahtunutta voimavarana kirjoittamisessa, sillä se ei enää herätä niin vahvaa tunnereaktiota mussa kuin vaikka vielä vuosi sitten. Yksi hienoimpia asioita kirjoittamisessa onkin mulle aina ollut se, että sitä kautta on mahdollista ottaa ne elämän vittumaiset ja surulliset tapahtumat ja luoda niiden avulla jotain uutta :)

Mut joo, tällaista tänne. Uusi vuosi on hyvä alku yrittää aina uudelleen. Mun lupaus tälle vuodelle on kaivaa Alwayssin viimeisin osa esiin ja yrittää kirjoittaa. Mä en tiedä mitä sieltä tulee, mutta katotaan :) 

Tilannepäivitystä 2016

Moi!

Kommenteissa olitte toivoneet tilannepäivitystä, joten tässä sitä viimein tulee. Pahoittelut, etten ole infonnut Alwaysin edistymisestä teitä aikaisemmin. Oon ehkä enemmän sellainen henkilö, joka päivittää blogia, jos jotain tähdellistä päivitettävää on, mutta yritän tästä lähtien infota useammin, että missä mennään :)

Mulla ei ole hirveästi uutta kerrottavaa seuraavan osan suhteen. Edistystä on tullut sitten edellisen tilannepäivitykseni, mutta valitettavasti kappale ei ole kuitenkaan vielä valmis. Mun on vaikea arvioida, milloin uusi osa mahdollisesti voisi olla valmis ja kuten varmaan jo tiedätte, jos jonkun arvion heitän, harvoin onnistun pitämään niistä kiinni.  

Always on mulle rakas, mutta sen kirjoittaminen on kuitenkin mulle harrastus. Mun elämä menee tällä hetkellä aika hurjaa vauhtia, enkä mä senkään vuoksi ole täysin tajunnut, kuinka kauan tässä on taas mennyt edellisestä tilannepäivityksestä. Mulle ei nykyään hirveästi jää aikaa rauhoittua ja kirjoittaa omia tekstejäni, vaikka kuinka haluaisinkin. Lisäksi, ansaitsen leipäni tällä hetkellä pääasiallisesti nimenomaan kirjoittamisella, joten päivän annos luovuutta uhrautuu monesti sinne työpaikalle. En usko, että mulla on ennen huhtikuun puolta väliä aikaa tai edes aivoissa kapasiteettia työstää Alwaysia. Mahdollisen arvion uuden osan ilmestymisestä voisin antaa toukokuun alulle, mutta en lupaa, koska silloin kiroan sen lukuparan valmistumispäivän todennäköisesti taas vuodella eteenpäin :D

En ole ripustamassa vielä Mion ja Pyryn nappiksia naulaan tai potkaisemassa pallon sijasta tyhjää (eheh) ja lupaan ilmoittaa kyllä, jos oikeasti luovutan tämän tarinan suhteen. Mä ymmärrän, että ei ole varmastikaan kauhean mielekästä seurata tarinaa, jonka lukujen ilmestymistahti on tätä luokkaa, mutta tämänhetkisessä elämäntilanteessani en valitettavasti enempää pysty antamaan. Alwaysin tarina on kuitenkin sellainen, johon olen nähnyt todella paljon vaivaa, joten kyllä mä haluan sen tarinan kertoakin, vaikka sitten naputtelisin niitä viimeisiä lukuja siellä vanhainkodissa täysin vieraantuneena teinien elämästä :D

Kiitos jokaisesta kommentista. Jokaisen olen lukenut ja jokaisesta olen kiitollinen. Kiitos, että olette jaksaneet pysyä mukana, vaikka aina se tuskin on tuntunut vaivan arvoiselta.  

Anteeksi rakkaat ja ihanat lukijani!

Jos teitä on vielä edes olemassa :D En edes uskalla tarkastaa milloin viimeksi olen tätä päivittänyt, koska tiedän, että siitä on aivan tavattoman pitkä. En mä tiedä onko mulla oikein syitä tälle tauolle - muuta kuin ihan yksinkertaisesti elämä. Always on mulle aina ollut se harrastusprojekti mitä oon kirjoitellut omalla ajalla rentoutuakseni, mutta sitä omaa aikaa ei ihan hirveästi ole tässä viimeisempien muutamien vuosien aikana ollut. Ja ehkä mä tässä kaikessa kiireessä ja hektisyydessä hetkeksi unohdinkin Mion ja Pyryn kokonaan, enkä muistanut enää kuinka rakas tää tarina mulle on. Nyt kesällä sitten pitkästä aikaa istuin ihan tosissaan koneen ääreen lukemaan noi jo valmiiksi ilmestyneet osat, jotta saisin taas otteen noiden kahden maailmasta. Vaikka ensireaktio noista vuosia sitten ilmestyneistä osista oli halu facepalmata ja lujaa sekä vakavasti pohtia pitäiskö mun uusien osien kirjoittamisen sijaan keskittyä vanhojen uudelleenkirjoittamiseen, niin kuitenkin se tärkein osa mun luku-urakasta oli se, että löysin uudelleen sen rakkauden mun turhauttavan raivostuttaviin mussupalleroihini, Mioon ja Pyryyn.

Niin kuin mä oon sanonut niin joskus tää tarina tulee saamaan päätöksensä ja tällä vauhdilla näyttää siltä, että se taitaa tosiaan tapahtua vasta silloin, kun mä olen vanhainkodissa, enkä enää dementialtani muista edes mun hahmojeni nimiä, mutta valmiiksi tää tulee. Tällä hetkellä mulla on jälleen inspiraatiota kirjoittaa tätä ja yritän saada uuden osan aikaiseksi piakkoin, koska siinä ei oikeasti ole edes hirveästi enää kirjoitettavaa. Voi olla, ettei mulla ole edes enää lukijoita, mutta jos siellä vielä joku jaksaa kituuttaa tän ikuisuusprojektin matkassa niin kiitos, anteeksi ja olet mielettömän rakas <3

Päivitystä Alwayssin tilanteesta

Moi!

Joulu tuli ja meni, mutta valitettavasti en saanut uutta Alwayssin osaa valmiiksi. Suurin syy tähän on varmaan se, että tällä hetkellä kirjoitan myös ihan työkseni, mikä ikävä kyllä vaikuttaa siihen, kuinka paljon jaksan keskittyä omiin kirjoituksiini. Työpäivän jälkeen tuntuu usein siltä, että olen ehtinyt jo puristaa sen päivän annoksen luovuutta itsestäni ulos, eikä mitään uutta enää synny paperille.

Mua harmittaa tää tosi paljon, koska omat kirjoitusjuttuni on kuitenkin mulle ne kaikkein rakkaimmat ja niiden kirjoittamisesta saan eniten energiaa. Haluaisin löytää sitä aikaa ja luovuutta viimeistellä tuo seuraava kappale, mutta se on tällä hetkellä aika vaikeaa. Musta on ikävää pitää teitä lukijoita odottamassa, koska ootte ihania ja oon tosi otettu, että on olemassa yhä ihmisiä, joita Alwayssin tarina jaksaa kiinnostaa pitkistä tauoista huolimatta, mutta mun on pakko pyytää teiltä kärsivällisyyttä.

Mä en halua tai aio luopua Alwayssista, vaikka se alkaakin tuntua jo vähän ikuisuusprojektilta. En mä tän parissa ookaan pakertanut kuin sen yhdeksän vuotta :D Pyryn ja Mion tarina on mulle yhä tärkeä, mutta tän hetkisessä elämäntilanteessa mun on aika mahdoton antaa lupauksia tiheästä julkaisutahdista tai heittää veikkausta, milloin seuraava osa valmistuu. Mä en silloin joskus lukioikäisenä Alwayssia vielä aloittaessani tajunnut, kuinka hektiseksi mun elämä muuttuisi, mutta viimeisten vuosien aikana omien juttujen kirjoittaminen on kyllä valitettavasti jäänyt paljon vähemmälle kuin haluisin, enkä näe tässä tapahtuvan muutosta ainakaan hetkeen. Mä yritän varastaa aikaa sieltä täältä voidakseni keskittyä välillä Alwayssiin, mutta ennen kesää mulla ei tule olemaan kovinkaan paljon vapaa-aikaa.

Kiitos teille, jotka yhä jaksatte pysyä mukana. Olette ihania <3 Ja anteeksi!

Päivityshäivitys

Tuota... hei? *hyvin varovainen kurkistus nurkan takaa*

Mä en tiedä mitä sanoa. Taas tässä on kestänyt, mikä ei varmasti hirveästi yllätä ketään. Ei itseänikään. Harmittaahan se kyllä ihan vietävästi, mutta elämä vaan vie tällä hetkellä niin kovaa, että Alwayssille on vaikea löytää aikaa. Tää nyt ei ole ilmoitus siitä, että uusia osia ei enää tule. Mulla on yhä aikomus jatkaa tätä, koska tää on mulle tärkeä ja haluan saattaa Mion ja Pyryn tarinan loppuun. Olisi ihanaa saada uusi kappale tänne joululahjaksi, mutta mä en täysin sitä uskalla luvata, kun tiedätte varmaan mitä käy, kun menen jotain lupaamaan :D

Mä olen hengissä kuitenkin ja mä en ole luopunut tästä. Sen halusin tulla kertomaan :)

Tilannepäivitys

Edelleen on uusin osa työn alla ja pienoinen writer's block on päällä, täytyy myöntää. Tämä voi johtua ihan tämän hetkisestä työstänikin, johon kuuluu paljon kirjoittamista. Vapaa-ajalla kirjoittaminen ei sitten enää luistakaan niin hyvin. Oon pahoillani, ei oo itsestänikään kivaa venyttää näitä osien julkaisuja, mutta tällä hetkellä töitä on todella paljon ja freelancer kun yhä oon, niin ei hirveästi uskalla työtarjouksille sanoa ei.

Ja taidan sanoa tätä aina, mutta tämä osa on ollut ihan hirveän vaativa ja parin kohtauksen kanssa olen tuskastellut pitkään pääsemättä puusta oikein pitkälle. Hauskaa sinänsä, että hyvin harvoin mulla tulee ongelmia kohtausten kanssa, joissa Pyry ja Mio kommunikoivat keskenään, vaan yleensä ne ongelmat syntyy, kun jomman kumman pitää kommunikoida jonkun muun kanssa :D

Mulla on myös paha tapa vaatia jokaiselta uudelta osalta aina edellistä enemmän ja joskus se on vaikea vain istua alas ja kirjoittaa, kun mielessä pyörii ajatus siitä, että tämä ja tämä ja tämä asia pitää tehdä paremmin, kun vaan pitäis keskittyä siihen kirjoittamiseen ja nauttia siitä. Ja sen takiahan mä kuitenkin kirjoitan, koska se tekee mut onnelliseksi, joten ehkä pitäisi olla välillä vaan vähemmän perfektionisti :D

Tulipas nyt avautuminen, mutta niin. Mikäköhän se mun pointti oli? :D

Uusi osa on siis tulossa. Yritän löytää sen viimeistelyyn aikaa ja yritän olla stressaamatta liikaa sen suhteen, sillä muuten varmaan hioisin sitä vielä ensi vuonnakin. Kiitos teille mussukoille, jotka ootte jaksanu pysyä Alwayssin mukana etanamaisesta julkaisutahdista huolimatta. Ootte rakkaita <3

Infoilua

Tuolla kommenteissa jo kerroinkin, mutta laitetaanpas tännekin, jotta kaikki varmasti näkee. Tarkoitus oli siis saada uusi osa valmiiksi helmikuun lopulle, mutta mulle tuli yllättäen työkeikka just tohon saumaan ja siksi on viivästynyt osan kirjoittelu. Nää on näitä freenlancerin työn riemuja :D Tää kevät tulee muutenkin olemaan aika kiireinen, joten mun on hankala arvioida näitä osien ilmestymisaikoja, kun en haluais aina arvioida täysin metsään ja luvata jotain mitä en pysty antaan. Viime viikonloppuna sain kuitenkin tuon seuraavan osan jo aika hyvälle mallille, joten paljon tehtävää ei enää ole ja toivon mukaan mulla olisi aikaa työstää sitä ensi viikonloppunakin, vaikka saattaa mennä aika tiukille. Yritys on kuitenkin kova! :)