Moi!
Joulu tuli ja meni, mutta valitettavasti en saanut uutta Alwayssin osaa valmiiksi. Suurin syy tähän on varmaan se, että tällä hetkellä kirjoitan myös ihan työkseni, mikä ikävä kyllä vaikuttaa siihen, kuinka paljon jaksan keskittyä omiin kirjoituksiini. Työpäivän jälkeen tuntuu usein siltä, että olen ehtinyt jo puristaa sen päivän annoksen luovuutta itsestäni ulos, eikä mitään uutta enää synny paperille.
Mua harmittaa tää tosi paljon, koska omat kirjoitusjuttuni on kuitenkin mulle ne kaikkein rakkaimmat ja niiden kirjoittamisesta saan eniten energiaa. Haluaisin löytää sitä aikaa ja luovuutta viimeistellä tuo seuraava kappale, mutta se on tällä hetkellä aika vaikeaa. Musta on ikävää pitää teitä lukijoita odottamassa, koska ootte ihania ja oon tosi otettu, että on olemassa yhä ihmisiä, joita Alwayssin tarina jaksaa kiinnostaa pitkistä tauoista huolimatta, mutta mun on pakko pyytää teiltä kärsivällisyyttä.
Mä en halua tai aio luopua Alwayssista, vaikka se alkaakin tuntua jo vähän ikuisuusprojektilta. En mä tän parissa ookaan pakertanut kuin sen yhdeksän vuotta :D Pyryn ja Mion tarina on mulle yhä tärkeä, mutta tän hetkisessä elämäntilanteessa mun on aika mahdoton antaa lupauksia tiheästä julkaisutahdista tai heittää veikkausta, milloin seuraava osa valmistuu. Mä en silloin joskus lukioikäisenä Alwayssia vielä aloittaessani tajunnut, kuinka hektiseksi mun elämä muuttuisi, mutta viimeisten vuosien aikana omien juttujen kirjoittaminen on kyllä valitettavasti jäänyt paljon vähemmälle kuin haluisin, enkä näe tässä tapahtuvan muutosta ainakaan hetkeen. Mä yritän varastaa aikaa sieltä täältä voidakseni keskittyä välillä Alwayssiin, mutta ennen kesää mulla ei tule olemaan kovinkaan paljon vapaa-aikaa.
Kiitos teille, jotka yhä jaksatte pysyä mukana. Olette ihania <3 Ja anteeksi!
