Anteeksi rakkaat ja ihanat lukijani!

Jos teitä on vielä edes olemassa :D En edes uskalla tarkastaa milloin viimeksi olen tätä päivittänyt, koska tiedän, että siitä on aivan tavattoman pitkä. En mä tiedä onko mulla oikein syitä tälle tauolle - muuta kuin ihan yksinkertaisesti elämä. Always on mulle aina ollut se harrastusprojekti mitä oon kirjoitellut omalla ajalla rentoutuakseni, mutta sitä omaa aikaa ei ihan hirveästi ole tässä viimeisempien muutamien vuosien aikana ollut. Ja ehkä mä tässä kaikessa kiireessä ja hektisyydessä hetkeksi unohdinkin Mion ja Pyryn kokonaan, enkä muistanut enää kuinka rakas tää tarina mulle on. Nyt kesällä sitten pitkästä aikaa istuin ihan tosissaan koneen ääreen lukemaan noi jo valmiiksi ilmestyneet osat, jotta saisin taas otteen noiden kahden maailmasta. Vaikka ensireaktio noista vuosia sitten ilmestyneistä osista oli halu facepalmata ja lujaa sekä vakavasti pohtia pitäiskö mun uusien osien kirjoittamisen sijaan keskittyä vanhojen uudelleenkirjoittamiseen, niin kuitenkin se tärkein osa mun luku-urakasta oli se, että löysin uudelleen sen rakkauden mun turhauttavan raivostuttaviin mussupalleroihini, Mioon ja Pyryyn.

Niin kuin mä oon sanonut niin joskus tää tarina tulee saamaan päätöksensä ja tällä vauhdilla näyttää siltä, että se taitaa tosiaan tapahtua vasta silloin, kun mä olen vanhainkodissa, enkä enää dementialtani muista edes mun hahmojeni nimiä, mutta valmiiksi tää tulee. Tällä hetkellä mulla on jälleen inspiraatiota kirjoittaa tätä ja yritän saada uuden osan aikaiseksi piakkoin, koska siinä ei oikeasti ole edes hirveästi enää kirjoitettavaa. Voi olla, ettei mulla ole edes enää lukijoita, mutta jos siellä vielä joku jaksaa kituuttaa tän ikuisuusprojektin matkassa niin kiitos, anteeksi ja olet mielettömän rakas <3

Päivitystä Alwayssin tilanteesta

Moi!

Joulu tuli ja meni, mutta valitettavasti en saanut uutta Alwayssin osaa valmiiksi. Suurin syy tähän on varmaan se, että tällä hetkellä kirjoitan myös ihan työkseni, mikä ikävä kyllä vaikuttaa siihen, kuinka paljon jaksan keskittyä omiin kirjoituksiini. Työpäivän jälkeen tuntuu usein siltä, että olen ehtinyt jo puristaa sen päivän annoksen luovuutta itsestäni ulos, eikä mitään uutta enää synny paperille.

Mua harmittaa tää tosi paljon, koska omat kirjoitusjuttuni on kuitenkin mulle ne kaikkein rakkaimmat ja niiden kirjoittamisesta saan eniten energiaa. Haluaisin löytää sitä aikaa ja luovuutta viimeistellä tuo seuraava kappale, mutta se on tällä hetkellä aika vaikeaa. Musta on ikävää pitää teitä lukijoita odottamassa, koska ootte ihania ja oon tosi otettu, että on olemassa yhä ihmisiä, joita Alwayssin tarina jaksaa kiinnostaa pitkistä tauoista huolimatta, mutta mun on pakko pyytää teiltä kärsivällisyyttä.

Mä en halua tai aio luopua Alwayssista, vaikka se alkaakin tuntua jo vähän ikuisuusprojektilta. En mä tän parissa ookaan pakertanut kuin sen yhdeksän vuotta :D Pyryn ja Mion tarina on mulle yhä tärkeä, mutta tän hetkisessä elämäntilanteessa mun on aika mahdoton antaa lupauksia tiheästä julkaisutahdista tai heittää veikkausta, milloin seuraava osa valmistuu. Mä en silloin joskus lukioikäisenä Alwayssia vielä aloittaessani tajunnut, kuinka hektiseksi mun elämä muuttuisi, mutta viimeisten vuosien aikana omien juttujen kirjoittaminen on kyllä valitettavasti jäänyt paljon vähemmälle kuin haluisin, enkä näe tässä tapahtuvan muutosta ainakaan hetkeen. Mä yritän varastaa aikaa sieltä täältä voidakseni keskittyä välillä Alwayssiin, mutta ennen kesää mulla ei tule olemaan kovinkaan paljon vapaa-aikaa.

Kiitos teille, jotka yhä jaksatte pysyä mukana. Olette ihania <3 Ja anteeksi!