Mio ja Pyry vihaavat toisiaan. Sen tietävät kaikki aina Kultapuiston lukiosta Hiekkasaareen asti. Kesä tuo kuitenkin yllättäen pojat yhteen, ja Pyry joutuu tahtomattaankin arvioimaan uudelleen inhoaako vihamiestään aivan niin paljon kuin on vuosikaudet vannonut.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Tilannepäivitystä 2016

Moi!

Kommenteissa olitte toivoneet tilannepäivitystä, joten tässä sitä viimein tulee. Pahoittelut, etten ole infonnut Alwaysin edistymisestä teitä aikaisemmin. Oon ehkä enemmän sellainen henkilö, joka päivittää blogia, jos jotain tähdellistä päivitettävää on, mutta yritän tästä lähtien infota useammin, että missä mennään :)

Mulla ei ole hirveästi uutta kerrottavaa seuraavan osan suhteen. Edistystä on tullut sitten edellisen tilannepäivitykseni, mutta valitettavasti kappale ei ole kuitenkaan vielä valmis. Mun on vaikea arvioida, milloin uusi osa mahdollisesti voisi olla valmis ja kuten varmaan jo tiedätte, jos jonkun arvion heitän, harvoin onnistun pitämään niistä kiinni.  

Always on mulle rakas, mutta sen kirjoittaminen on kuitenkin mulle harrastus. Mun elämä menee tällä hetkellä aika hurjaa vauhtia, enkä mä senkään vuoksi ole täysin tajunnut, kuinka kauan tässä on taas mennyt edellisestä tilannepäivityksestä. Mulle ei nykyään hirveästi jää aikaa rauhoittua ja kirjoittaa omia tekstejäni, vaikka kuinka haluaisinkin. Lisäksi, ansaitsen leipäni tällä hetkellä pääasiallisesti nimenomaan kirjoittamisella, joten päivän annos luovuutta uhrautuu monesti sinne työpaikalle. En usko, että mulla on ennen huhtikuun puolta väliä aikaa tai edes aivoissa kapasiteettia työstää Alwaysia. Mahdollisen arvion uuden osan ilmestymisestä voisin antaa toukokuun alulle, mutta en lupaa, koska silloin kiroan sen lukuparan valmistumispäivän todennäköisesti taas vuodella eteenpäin :D

En ole ripustamassa vielä Mion ja Pyryn nappiksia naulaan tai potkaisemassa pallon sijasta tyhjää (eheh) ja lupaan ilmoittaa kyllä, jos oikeasti luovutan tämän tarinan suhteen. Mä ymmärrän, että ei ole varmastikaan kauhean mielekästä seurata tarinaa, jonka lukujen ilmestymistahti on tätä luokkaa, mutta tämänhetkisessä elämäntilanteessani en valitettavasti enempää pysty antamaan. Alwaysin tarina on kuitenkin sellainen, johon olen nähnyt todella paljon vaivaa, joten kyllä mä haluan sen tarinan kertoakin, vaikka sitten naputtelisin niitä viimeisiä lukuja siellä vanhainkodissa täysin vieraantuneena teinien elämästä :D

Kiitos jokaisesta kommentista. Jokaisen olen lukenut ja jokaisesta olen kiitollinen. Kiitos, että olette jaksaneet pysyä mukana, vaikka aina se tuskin on tuntunut vaivan arvoiselta.  

17 kommenttia:

  1. Jee, tilannepäivitystä! Ei sitä tartte aina olla niin tähdellistä kerrottavaa, kunhan tiedetään edes suurinpiirtein missä mennään ja että jatkoa kuitenkin tulee. Ymmärtää hyvin ettei inspistä riitä enää harrastuskirjotuksiin, kun kerta työksesikin kirjotat. Nyt vaan oottelen täällä peukut pystyssä uutta osaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän tästä lähin ilmoitella aktiivisemmin :) Ja inspistä multa kyllä löytyis, kunhan vaan olisi aikaa jossain vaiheessa pysähtyä ja taas keskittyä Alwaysiin.

      Poista
  2. Mie aloin lukemaan ku sie olit menossa siinä luvun kuusi tienoilla niin että enköhän mie jatka samaan malliin vaikka sitten vanhainkotiin asti. Tarina on kuiten nii hyvä :) Lawliet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos ihanasta kommentista! Kuudennen osan julkaisemisestakin taitaa olla jo pienoinen ikuisuus, joten kiitos, että olet jaksanut sieltä asti sinnitellä mukana <3

      Poista
  3. Kiitos tilannepäivityksestä. Aina ihana kuulla, että tarina jatkuu. Joku tässä vaan jaksaa edelleen kiehtoa, vaikka moni asia on muuttunut siitä, kun ensimmäisen kerran tämän tarinan pariin 14-vuotiaana eksyin. Odotan innolla seuraavaa lukua ja uskon, että odotus kyllä palkitaan=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, moni asia on muuttunut kyllä siitä, kun Alwaysin kirjoittamisen aloitin. Luin kaikki osat käpi tässä joku aika sitten ja tajusin, että yhdessä osassa Miolla on simpukkapuhelin! Simpukkapuhelin!! Mun oli pakko muokata se kohta välittömästi. Mio-raukan ego olisi voinut saada vaikka kuinka kovat kolhut siitä, että se joutuu käyttämään jotain muinaisjäännepuhelinta ;D

      Poista
  4. Itsekin olen seurannut tätä jo vuosia, joten sataprosenttisen varmasti tulen seuraamaan vaikka sinne vanhainkotiin asti. :D Älä ota paineita, koska kyllä me jaksetaan odottaa. Näitä päivityksiä olisi kyllä kiva saada useammin, ihan vain jo siksi, että tiedetään, että olet vielä elossa~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana! <3 Onhan se kiva, että vanhuuden päivillä on sit jotain tekemistä ;D

      Poista
  5. Onko tähän tulossa jatkoa milloin?:)

    VastaaPoista
  6. Edelleen me jaksetaan innoissamme odottaa jatkoa koska tää tarina on aivan mieletön <3 toivottavasti pian jatkuu :d

    VastaaPoista
  7. Ilmottelethan itsestäsi? D:

    VastaaPoista
  8. kohta 3 vuotta viimeisestä osasta, joko olisi seuraava valmis? ;)

    VastaaPoista
  9. Täällä yhä edelleen aika uskomattoman monen vuoden jälkeen (niinku aika moni muukin i guess). En anna sulle ikinä anteeks mikäli et enää jatka tätä ja tää loppu siihen huikeeseen viime osaan! :D Ollaan tääl 3v stressattu miten seuraavaks käy

    VastaaPoista
  10. Apua mullakin kauhea stressi päällä, kun tommoseen kohtaan jätit ton viime luvun :D Ei yhtään paineita tai mitään, mut osaisiks yhtään kertoa missä vaiheessa oot uutta lukua vai ootko vielä missään? Tilannepäivitystä tai jotain? Tää tarina vie multa vielä hengen, kun en tiedä mitä tässä tulee käymään! :D

    VastaaPoista
  11. Mä en tosiaan tiedä mitä sanoa. Ekaks haluun kai kiittää sua siitä, että sain lukea näinkin mahtavaa tarinaa (Oon kaveril yötä ja oon vaan lukenu tääl, oon hyvä kaveri, hehe). Sä todella osaat luoda sun hahmot eloon. Sun kirjoitustyyli on jotain mukavan realistista ja sellasta josta pidän. Kirjoitat selkeesti, mutta et kuitenkaan unohda kuvailua. Sun tekstis on vähä erilaista kuin se mitä mä kirjoittaisin ja just se saa mut siitä pitämään tosi paljon. (Joiltakin osin se vaan iskee niin hyvin), haha, täs mä vaan jotain selitän. Mä todella haluaisin tietää, mitä Pyrylle ja Miolle ny sit käy.
    Tiedän, että on vaikeeta jatkaa jotain, jos jotakin jää kesken. Tai jos pitkittää aloittamista. En halua kuitenkaa painostaa. Mitä tää sit on? Noh, haluun vaan sanoa, että kannattaa vaan kirjoittaa ja olla välittämättä millaista tekstistä tulee. Kun ei keksi mistä kirjoittaa niin kirjoittaa vaikka sitten siitä. Mä todella toivoisin, että sä saisit taas tästä tarinasta ja sen kirjoittamisesta sen rentoutumishetken mitä sä joskus siitä sait. Voimii sulle ny joka tapauksessa ja toivon et kaikki menee hyvin sun elämässä. Oot upee ihminen, jolla on upee ääni ja ajatusmaailma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, en tiedä mikä mulle tuli, mutta taisin pari kyyneltä päästää ku luin sun kommenttis :D Kiitos ihanista sanoistasi, ne tulivat tarpeeseen! Oot oikeassa siinä, että joskus pitäisi vain kirjoittaa, tuli mitä tuli. Mulla on huono tapa olla liian kriittinen omia tekstejäni kohtaan ja vaatia niiltä enemmän kuin välttämättä pystyn itsestäni antamaan. Pitäis kai opetella ottamaan vähän rennommin :D Kaikkea hyvää sinne ja oikein jännittävää sekä onnellista vuotta 2017! :)

      Poista