100 vuotta myöhemmin

No okei, sata on ehkä vähän liioittelua, mutta tässä on HIEMAN vierähtänyt aikaa 😅 Mä sain opiskeluni päätökseen ja siirryin täyspainoisesti työelämään, jolloin elämästä tuli yhtäkkiä superkiireistä. Vuodet ovat vierineet ja Alwaysin tarina on jäänyt taka-alalle, mutta kokonaan en ole sitä unohtanut. Always on yksi mun ensimmäisistä pitkistä kirjoitusprojekteista ja mua harmittaa, ettei se saanut koskaan päätöstä. Vuosienkin jälkeen palaan välillä tänne mun blogiin, sillä joku vetovoima Pyryn ja Mion tarinalla on vielä muhun. Mä oon yllättynyt, että vielä tänä vuonnakin ihmiset ovat jättäneet tänne kommentteja, joissa he kaipaavat tarinaa ja pohtivat, onko mulla kaikki hyvin. Mulla on kaikki hyvin 🩷 Kiitos teille valtavasti kauniista kommenteista. Tää oli mulle tosi tärkeä ja rakas projekti, joten olen liikuttunut, että on yhä ihmisiä, jotka muistavat Pyryn ja Mion. Halusin vain kirjoittaa teille, että näin teidän kommentit ja olen elossa. 

Haluan myös olla rehellinen. En tiedä, tulenko koskaan jatkamaan tätä enää. Aikaa on kulunut niin paljon. Mä olen kasvanut ihmisenä ja kirjoittajana, joten en tiedä säilyisikö tarinan vanha tunnelma enää, jos jatkaisin sitä nyt vuonna 2025. Maailma on myös muuttunut siitä ajasta, kun tuo tarina on kirjoitettu (wtf Miolla on simpukkapuhelin 💀). Monet asiat Mion ja Pyryn tarinassa tuntuvat vanhanaikaisilta nyt, joten jos jatkaisin, en tiedä pitäisikö mun päivittää koko stoori tähän päivään vai jatkaa sitä jonain tuulahduksena 2010-luvulta.

Mulla on seuraava osa ollut vuosia lähestulkoon valmis, joten sen voisin julkaista vielä jossain vaiheessa, mutta sen pidemmälle en lupaa mitään. Ehkä voisin jossain vaiheessa tehdä tiivistelmän siitä, mitä olisi vielä tapahtunut ja miten Mion ja Pyryn stoori oli tarkoitus päättyä, joten mä ja ehkä toivon mukaan tekin saatte viimein closuren tälle.

Kiitos teille, että välititte Pyrystä ja Miosta. Se merkitsi mulle paljon 🩷